Suomen Salibandyliitto juhlii tänä vuonna neljännesvuosisataista taivaltaan. Lajin hieno kasvutarina hakee vertaistaan. Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Vai onko sittenkään? Riippuu siitä mistä näkövinkkelistä asiaa kaiken juhlahumun keskellä tarkastelee. Tyttösalibandyn näkökulmasta asiaa tarkastellessa huomaa, että paljon on vielä tehtävissä.

Naisissa suurin palloilulaji - pikkutytöille ei edes joukkueita

Erityinen ongelma, mutta samalla suuri mahdollisuus, on se, että salibandy ei tällä hetkellä tarjoa kunnon harrastusmahdollisuuksia pienille tytöille. Kuvaavaa on, että pääkaupunkiseudulla ensimmäisellä tai toisella luokalla koulua käyvä tyttö voi harrastaa salibandyä käytännössä katsoen vain vuotta tai kahta itseään vanhempien tyttöjen tai poikien kanssa. Sanomattakin on selvää, että tämä karsii lajin parista huikean määrän tyttöjä. Samalla laji menettää ison määrän liikunnallisesti aktiivisia ja lahjakkaita tyttöjä muiden lajien pariin. Tämän ”hävikin” seuraukset ovat sekä lajin pelaajamäärien että kilpailullisen menestyksen kehittymisen kannalta merkittäviä. 

Salibandy on naispelaajien määrässä mitattuna Suomen suurin palloilulaji. Tyttöjen osalta lisenssitilastot ovat kuitenkin karua katsottavaa. Jalkapallolla on yli seitsemän kertaa (!) enemmän tyttöpelaajia kuin salibandyllä. Salibandy jää tyttöpelaajien määrässä selvästi jälkeen myös toiselle sisäpalloilulajille koripallolle. Erityisesti ero koripalloon tulee esiin pienten tyttöjen määrässä. Koripallolla on noin kuusinkertainen määrä lisenssipelaajia E-tyttöjen ja sitä nuorempien osalta. Osaltaan tämä selittyy lajien erilaisilla kilpailujärjestelmillä, mutta olisi itsensä huijaamista uskotella, että säbäseurat pullistelisivat lajia ilman lisenssiä harrastavia pikkutyttöjä.

Toisaalta mainittu kilpailujärjestelmä on juuri iso osa ongelmaa. Salibandyssä sarjatoiminta käynnistyy tyttöjen osalta yksinkertaisesti liian myöhään. Etelässä asiassa otetaan tällä kaudella askel oikeaan suuntaan käynnistämällä F-tyttöjen sarja. Mutta miten reagoivat seurat tähän? Sarjaan ilmoittautui kolme joukkuetta! Monta suuren ja mahtavan salibandyseuran maineessa olevaa seuraa loistaa sarjassa vain poissaolollaan, eikä yksikään seura saa jalkeille kahta joukkuetta. 

Koska seurat heräävät tarjomaan harrastusmahdollisuutta?

Salibandyseuroilla tuntuisikin olevan todellinen terästäytymisen paikka pienten tyttöjen säbätoiminnan organisoimisen osalta. Nyt olisi aika näyttää, ettei tyttösalibandyä nähdä vain resursseja (saliaikaa ja valmentajia) syövänä haittana, vaan sitä arvostetaan tärkeänä osana salibandyperhettä muutakin kuin juhlapuheissa.

Eikä seurojen toiminnan kehittäminen pikkutyttöjen osalta vaadi edes mitään taikatemppuja. Pitäisi olla itsestään selvää, että jokainen vähänkin isommalla paikkakunnalla toimiva ja itseään kunnioittava salibandyseura perustaisi viimeistään F-ikäisille tytöille ikäluokkakohtaiset joukkueet (erikseen vanhemmat ja nuoremmat F-tytöt). Sitä nuoremmille tytöille (ekaluokkalaisille ja nuoremmille) pitäisi puolestaan tarjota vähintään vain tytöille suunnattuja kerhoryhmiä. Lajin vetovoima tyttöjenkin keskuudessa on ilmeinen, jos vain seurat tarjoaisivat tytöille mahdollisuuden harrastukseen laadukkaassa valmennuksessa ja omanikäisten tyttöjen seurassa.

Ja kun seurat saadaan aktivoitua pienten tyttöjen toiminnan käynnistämisen osalta, voidaan vaatia myös salibandyliitolta toimia sarjatoiminnan ja muun toiminnan kehittämisessä. Jo nyt E- ja F-tytöissä käytössä oleva 4vs4-pelimuoto on erinomainen esimerkki hyvästä pienille pelaajille suunnatusta toiminnasta. Toivottavaa on, ettei eri pelimuotojen ja toimintatapojen kehittäminen pysähdy tähän. Kaikilta osin pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan. Esimerkiksi seurojen kerhoille voisi hyvin tarjota jalkapallossa käytössä olevaa peli-iltatoimintaa, jonka avulla jo pikkutytötkin pääsisivät mukaan lajin syvimpään olemukseen eli pelaamiseen. Ja voi sitä ylpeyden määrää, kun pikkutyttö vetää ensimmäistä kertaa päällensä paidan jonka rintaa koristaa seuran logo ja selkämystä pelinumero. 

Huikea potentiaali, mutta saadaanko se käyttöön?

Salibandyllä olisi lajina huikeat mahdollisuudet nousta selvästi valtakunnan toiseksi harrastetuimmaksi palloilulajiksi tyttöpuolella. Pidemmällä aikavälillä haastaa jopa jalkapallo suurimpana ja kauneimpana. Ilman liiton ja seurojen määrätietoista työtä tätä tavoitetta ei kuitenkaan tulla saavuttamaan. Salibandy ei tule koskaan saavuttamaan potentiaaliaan todella suurena tyttölajina, ellei se pysty levittämään toimintaansa isossa mittakaavassa myös pienimpiin tyttöihin.

Tätä riemua toivoisi pikkutyttöjenkin pääsevän kokemaan (Kuva: Heikki Sandberg)

Nimimerkki Läpisyöttöjä kirjoittaa kauden aikana näillä sivuilla kolumneja asioista ja ilmiöistä tyttösalibandyn tiimoilta.