Läpisyöttöjä: Todellisen pelurin tunnistaa syöttötaidosta

Torstai 9.12.2010

Jäätävät veivit ja raudanlujat ylänurkkalaukaukset ovat varma tie otsikoihin ja videokoosteisiin. Pallonkäsittely- tai maalintekotaitojen merkitystä salibandyssä ei ole luonnollisesti pienintäkään syytä vähätellä. Todellinen pelurin merkki on kuitenkin syöttötaito. Ymmärretäänkö syöttötaidon merkitys kuitenkaan nykyisellään riittävästi salibandyvalmennuksessa?

Onko syöttämisen harjoittelu ja opettaminen nykyisellään niin korostetussa asemassa salibandyharjoituksissa kuin sen tulisi olla? Ymmärretäänkö syöttöpelin merkitys joukkuepelin keskeisimpänä elementtinä? Entä osataanko syöttämistä oikeasti opettaa?

Perustaitoharjoittelusta pelitaitoharjoitteisiin

Syöttöharjoittelu saatetaan liian usein nähdä etenkin pienillä junnuilla lähinnä kasvot vastakkain tapahtuvana perustaitoharjoitteluna. Tämä on toki tärkeä osa syöttämisen opettelemisen alkuvaiheessa. Pallon syöttäminen, vastaanottaminen ja taas syöttäminen edestakaisin suoraan eteenpäin ei ole kuitenkaan kovin pelinomainen harjoitus. Toivottavaa olisikin, että syöttöharjoituksissa päästäisiin taitojen karttuessa melko nopeasti ns. pelitaitoharjoituksiin, joissa syöttämisen harjoitteluun yhdistetään pelinomaisia elementtejä, kuten esimerkiksi syöttäjän ja/tai vastaanottajan liike, harjoitteen jatkuminen vastaanoton jälkeen eri suuntaan mistä syöttö tuli tai häiriötekijän (puolustajan) mukaan tuonti harjoitteeseen.

Toki tällaiset pelitaitoharjoitteet näyttävät olevan peruskauraa junnujenkin säbätreeneissä, usein yhdistettynä esimerkiksi johonkin maalintekoharjoitteeseen. Pelitaitoharjoitteet ovat valmentajille kuitenkin huomattavasti haastavampia opetustilanteita kuin normaalit perustaitoharjoitteet. Haasteina ovat ainakin fokuksen ja palautteen pitäminen harjoiteltavassa asiassa (esim. syöttäminen, ei maalinteko) sekä riittävän vaatimustason ylläpitäminen. Kovin tavatonta ei näyttäisi olevan tilanne, jossa tällainen syöttödrilli pyörii omalla painollaan valmentajan siihen ihmeemmin puuttumatta, vaikka syöttöjen ja vastaanottojen laatu on suurimmaksi osaksi ”ihan kuraa”. Vaatiikin valmentajalta hyvää ammattitaitoa puuttua näissä harjoitteissa oikeisiin asioihin ja hyödyntää nämä syöttötaidon kehittämisen kannalta erinomaiset harjoitteet tehokkaasti.

Syöttötaidon opettelu ja pelikäsityksen kehittäminen kulkevat käsi kädessä

Syöttöharjoittelua ei pidä myöskään nähdä vain syöttämisen teknisenä opettamisena. Erilaiset syöttötekniikat ovat oleellinen ja tärkeä osa syöttöharjoittelua, mutta syöttötaidon harjoittelemiseen kuuluu kiinteästi myös pelikäsityksen kehittäminen. Erinomaisen syöttäjän erottaa hyvästä syöttäjästä juuri siinä, että erinomainen syöttäjä tekee syöttöjensä suhteen lähes poikkeuksetta hyviä valintoja sen suhteen milloin syöttää, minne syöttää ja miten syöttää. Syöttöharjoitteluun onkin etenkin isommilla junioreilla hyvä saada mukaan elementtejä, joissa pelaajat joutuvat tekemään itse valintoja esim. syötön ajoituksen ja syöttösuuntien suhteen. Sekä pyrittävä kiinnittämään huomiota syöttöjen laatuun mm. syöttöjen voimakkuuden ja tarkkuuden suhteen. Sinnepäin tekeminen ei pelaajia kehitä. 

Keskeisenä osana syöttötaidon ja pelikäsityksen kehittämisen yhdistämistä onkin erilaisten syöttöjen merkityksen ymmärtäminen. Liian usein huomio kiinnittyy vain vapauttaviin maalisyöttöihin. Kuitenkin joukkueen menestyksen kannalta yhtä tärkeää on se, että pelaajat pystyvät näiden ratkaisusyöttöjen lisäksi antamaan myös peliä edistäviä/rakentavia syöttöjä sekä peliä rauhoittavia, pallon omalla joukkueella pitäviä syöttöjä. Ja ymmärtävät, koska on tarkoituksenmukaista antaa millainenkin syöttö.

Syötön vastaanottaminen keskeinen osa syöttöharjoittelua

Syöttöharjoittelu on aina vähintään kahden pelaajan yhteistyötä. Vaarana on kuitenkin, että harjoittelussa huomio kiinnittyy pelkästään syöttäjään. Aivan yhtä tärkeää on vastaanoton opettaminen. Sen sijaan, että pelaajia ohjattaisiin sijoittumiseen, peliasentoon, mailaotteeseen ja ensimmäiseen kosketukseen liittyvissä asioissa, salissa kaikuu usein lähinnä ”huolellisuutta vastaanottoihin” -huudot. Vaikka puutteet näyttäisivät olevan keskittymisen sijaan lähinnä väärässä peliasennossa tai puutteellisessa tekniikassa. On hyvä muistaa, että hyvästäkään syötöstä ei ole pelissä mitään hyötyä, jos vastaanottajan pelivalmius ja vastaanottotekniikka eivät ole riittäviä pallon vastaanottoon ja nopean oman ratkaisun tekemiseen.

Jos et osaa syöttää, et osaa pelata

Kuten edellä käy ilmi, on syöttötaidon kehittäminen varsin haastava urakka. Maagiseksi syöttäjäksi ei kehitytä yhdessä eikä kahdessakaan kaudessa. Se on pitkä kehitysprosessi, johon pelaajanalut saavat toivottavasti valmentajiltaan oikeita eväitä. Ja vieläpä runsain määrin. Syöttötaitoa kun on, esim. kuljetuksesta ja laukauksesta poiketen, varsin vaikea harjoitella yksin omalla ajalla. Ja toivottavasti pelaajiin iskostuu, kaiken veivien ja näyttävien maalilaukausten ihailun keskellä, myös ajatus siitä, että jos et osaa syöttää, et osaa pelata!

PS. Mikäli joku ei vielä näe syöttötaidon merkitystä pallopeleissä, niin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä tekee FC Barcelonan jalkapallojoukkueesta tällä hetkellä maailman parhaan palloilujoukkueen. Aivan!

(kuvat: Heikki Sandberg)