Vuoden Finnkampen pelattiin 5. helmikuuta Karlskronassa, Etelä-Ruotsissa. Turnauksen voitto meni Ruotsiin yhteislukemin 9-3. Otteluista voi tarkemmin lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältä ja täältä. Itse kirjoitan pienimuotoisen matkakertomuksen siitä, miltä Finnkampenin miniturnaus näyttää ”ulkomaalaisen” silmin.

Vuoden Finnkampen pelattiin 5. helmikuuta Karlskronassa, Etelä-Ruotsissa. Turnauksen voitto meni Ruotsiin yhteislukemin 9-3. Otteluista voi tarkemmin lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältä ja täältä. Itse kirjoitan pienimuotoisen matkakertomuksen siitä, miltä Finnkampenin miniturnaus näyttää ”ulkomaalaisen” silmin.

Perjantai

Perjantaiaamu valkeni Visbyssä hurjaan lumimyrskyyn. Myrskytuulen ja kämmenen kokoisten lumihiutaleiden saattelemana lähdin kohti lentokenttää ja Tukholmaa. Lento ei kyseisessä säässä ollut mikään miellyttävin, kun lentokoneena on parikymmentä paikkainen potkurikone. Arlandaan kone laskeutui lähes ajallaan, vaihteeksi lumisateen saattelemana. Kentällä odottelin Maijun ja Mertsin saapumista, ja matka jatkui kolmisin kohti Kastrupia ja Kööpenhaminaa. Tämäkään lento ei sujunut ilmakuopitta, vaikka kyseessä olikin jo hieman isomman kaliiberin matkustajakone. Tanskan ilmatilassa merituuli järisytti konetta turhan voimakkaasti, mutta perille päästiin tälläkin kertaa turvallisesti. Lentokentän tuloaulasta löysimme loput Leijonalauman jäsenet. Kamat kasaan, kohti bussia ja kolmen tunnin ajomatkaa kohti Karlskronaa. Bussimatka sujui sukkelaan, kun ohjelmassa oli palavereja valmennuksen kanssa, parin kuukauden kuulumisien vaihdot, sekä isot monisteniput informaatiosodankäynnistä, psykologisista operaatioista ja propagandasta.

Karlskronaan saavuttaessa olimme noin tunnin myöhässä aikataulusta, ja pikamajoittautumisen jälkeen suuntana oli palaveri ja välipala. Luvassa oli lyhyt selonteko viikonlopun tavoitteista ja päivän treeneistä. Palaverin jälkeen lähdimme treeneihin Telenor Areenalle, jossa myös maaottelupäivän pelit pelattaisiin. Jäähallille tultaessa saimme huomata, että kentällä oli luvassa jäähallin perusongelmia: kuoppia, kuhmuroita ja vesilätäköitä. Niistä huolimatta treeneissä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita pienpelien, maalinteko- ja hyökkäystreenien muodossa, unohtamatta tietysti jo perinteeksi muodostunutta peittotreeniä. Myös tällä kertaa oli muutkin kuin maalivahdit leimattuja ja mustelmilla.

Perjantai-illan päätteeksi oli hotellilla järjestetty illallinen kaikkien neljän maajoukkueen kesken. Pöytäseurueet oli jaettu niin, että joka pöydässä oli pelaajia kaikista joukkueista. Ennen ruokaa Jari ”liiton Oka” Oksanen piti puheen, jonka jälkeen mikrofoni tarjottiin Tero Tiitulle. Tiitun lyhyen puheenvuoron ja tsemppauksen jälkeen oli luvassa kaksi isänmaallista lauluesitystä; toisen esittäjänä miesten maajoukkueen möreä keltsikvartetti ja toisen esittäjänä naisten maajoukkueen rohkea soolo. Ruokailun ja seurustelun jälkeen naisten joukkue suuntasi vielä ilta- ja viisikkopalaveriin. Pitkän päivä päättyi hyvän yön toivotuksiin yhdentoista aikoihin.

Lauantai

Valmennusjohto oli suopeana myöhästyttänyt lauantaiaamun herätystä puolella tunnilla. Ennen aamiaista Leijonalauma tutustui omatoimisesti Karlskronan keskustan suurtakin suurempiin nähtävyyksiin aamulenkin muodossa. Aamutreenit pidettiin paikallisessa urheiluhallissa, joka osoittautui käsipalloilijoiden pihkaparatiisiksi. Maalivahtien unelma. Treeneissä nouseva tähti, maajoukkuemaalivahti-huoltaja Ninnu Paavilainen teki onnistuneen debyytin. Saa nähdä lunastuuko paikka joulukuun MM-kisoihin näillä näytöillä. Treeneissä vedettiin tiukka setti erikoistilannepelaamista, viisi vastaan viisi peliä sekä useampi kierros rankkareita illan kisaa silmällä pitäen. Treeneistä suoraan lounaalle ja lyhyelle levolle ennen iltapäivän peliä.

Aamupelissä tytöt väläyttelivät kulmahampaitaan kolmannessa erässä nousemalla 7-1 tappioasemasta 8-6 tilanteeseen. Tällä kertaa aika ei vain riittänyt. Päivän pelissä pojat tekivät pienimuotoista historiaa ja voittivat oman ottelunsa kuuden vuoden tappioputken jälkeen lukemin 4-6. Lisäpiste irtosi myös rangaistuslaukaus-kisasta.

Omasta pelistä ei jälkipolville jäänyt paljoa kerrottavaa. Ruotsalainen pesukone pyörähti muutamaan otteeseen linkouksen kera ja kahden erän jälkeen taululle oli taputeltu masentavat 7-2 lukemat. Kolmannessa erässä leijonat heräsivät ja aikaan saatiin muutamia näyttäviä hyökkäyksiä ja henkilökohtaisia onnistumisia. Joukkueen juniorit olivat ehdottomasti pelin suurimpia onnistujia, ja he näyttivät miksi ovat paikkansa maajoukkueessa ansainneet.

Ottelussa tehtiin sekä suomalaista että ruotsalaista maajoukkue-historiaa. Paula Jouhten sai ensimmäisenä suomalaisena naispelaajana 100 maaottelua täyteen. Pelin temmellyksessä ruotsalainen pisteruisku Emelie Lindström merkkautti sadannen maajoukkuepisteen tililleen.

Rangaistuslaukauskilpailu ei ollut sekään hurmaavaa katsottavaa. Ruotsin maalissa Hanna Pettersson hoiti tonttinsa asiaankuuluvasti, eikä maalinteossakaan ruotsalaisilla tuntunut olevan suurempia ongelmia. Kolme maalia neljästä yrityksestä on turhan tehokasta. Sisäpiiritietona mainittakoon, että Malin Eriksson (ainoa ruotsalaisepäonnistuja) oli ennen rankkaria kysynyt rakkaalta seurajoukkuekaveriltani Eva Didriksonilta mitä kannattaa tehdä. Didrik oli vastannut ”Harhauta. Eiku älä. Vedä. Eiku... En mä tiedä...”. Tästä hämmentyneenä tulos oli laimea ja harhautuksen jälkeinen veto päätyi keskelle kyseisen veskarin napaa. Kiitos Didrik!

Pelin jälkeinen ruokailu oli järjestetty hallilla ja saimme jäädä katsomaan miesten peliä. Suurin osa joukkueesta löysi tiensä katsomoon, kun taas itse pidimme pienen Endre-tapaamisen rakkaiden verivihollisten kanssa kahvilassa reportteri-ex-Endre Hanna Sihlmanilla maustettuna. Koko reissun aikana loistavasti hommansa hoitaneet kisaisännät pitivät meistä huolen loppuun asti ja kävivät muistuttamassa kahta ajantajunsa hukannutta pelaajaa, että bussin lähtöön on kaksi minuuttia. Juoksuaskelin pukuhuoneen kautta bussiin, tismalleen oikeaan aikaan.

Illalla oli ohjelmassa vielä palaveri, jossa käytiin läpi päivän peli sekä tulevan vuoden tapahtumia. Ennen reissuun lähtöä oli ennakkokyselyssä ollut pienimuotoinen kirjoitustehtävä, jossa sai valita runon, laulun tai historiallisen esseen väliltä, aiheena kengät. Virallisen osuuden jälkeen saimme kuulla kaksikymmentä eripituista, muotoista ja tyylistä kyhäelmää kengistä. Toiset olivat kirjoittaneet omista kengistä, toiset olivat kirjoittaneet juuri tietyistä kengistä, ja seassa oli myös sekä fiktiivisiä että tieteellisiä esseitä kenkien historiasta, aina dinosauruksista nykypäivään.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu valkeni väsyneenä ja harmaana. Aamiaisen jälkeen oli aika istahtaa taas bussiin, joka starttasi kohti Kööpenhaminaa 9.30. Matka kului henkilökohtaisissa palautekeskusteluissa, musiikkia kuunnellen ja syvässä koomassa. Kööpenhaminan kentällä odotti hyvänoloinen kaaos check-in ja droppaustiskien luona. Pitkästä jonotuksesta ja pienimuotoisista ongelmista kuitenkin selvinneenä lähetimme Suomeen lentävät pelaajat ja taustat kotimatkalle. Maijun kanssa suuntasimme kohti O´Learysiä ja maukasta kanasalaattilounasta. Neljän tunnin lentokenttähengailun päätteeksi nousimme omaan koneeseen ja kohti Arlandaa. Lennolta jäi käteen kipeät niskat sekä liian monta lukematonta sivua propagandan kehityksestä 1900-luvun sotien ja kriisien aikana. Arlandasta Maiju jatkoi matkaansa Västeråsiin kun taas itse sain kävellä kerrankin suoraan seuraavan lennon portille ja melkein suoraan koneeseen. Kymmenen tunnin ja n. 1000Km matkustamisen jälkeen matka päättyi väsyneenä ja uupuneena kotiovelle.

(Salibandykuvat: innebandymagazinet.se)