Reissublogi: Matkailu avartaa

On lauantaiaamu vähän ennen kello viittä. Lauma väsyneitä Olssittareita vaappuu kohti urheilutaloa tyynyt kainaloissaan ja toolbagit olallaan. Linja-auto kaartaa urheilutalon eteen ja tiedossa on jälleen pitkä bussimatka kohti etelää.  Heti bussiin astuttua alkaa taistelu käytäväpaikoista, sillä ne ovat suosituimpia nukkumapaikkoja heti peräpenkin jälkeen. Smurffit kääriytyivät peittojensa ja takkiensa alle ja vaipuvat syvään uneen. Unensaaminen ei ole enää vaikeaa, sillä kaikki ovat jo tottuneet linja-auton muhkuraisiin penkkeihin. Tällainen on OLSin naisten tyypillinen pelireissuaamu.

Noin kolmen tunnin unien jälkeen bussin etuosasta kantautuu kuulutus ensimmäisen jumppa- ja aamupalatauon merkiksi. Puoliunisina pelaajat raahaavat itsensä ulos bussista ja lähtevät reippaasti hölkyttelemään rinkiä ympäri ja avaamaan paikkojaan jumppatuokiolla. 

ABC:n vessajonojen ja aamupalan jälkeen matka jatkuu taas virkeänä. Koska matkaa on jäljellä vielä paljon, alamme katsella elokuvia tai viihdyttää itseämme jollakin muulla tavalla. Aikaa on vaikka koulutehtävien tekemiselle, niin mukavalta kuin se kuulostaakin. Monelle pelaajalle on tullut ruhjeita ja vammoja kauden aikana, mutta onneksi meillä on ihana maalivahtimme Marjo, joka osaa hoitaa meitä tarpeen tullen; matkan aikana pelaajat saavatkin varata hieronta ym. vuoroja Marjon helliin käsiin, jotta olemme hyvässä kunnossa päivän pelissä. Tämän kauden hitiksi on nousemassa myös villasukkien tekeminen, ja moni pelaaja onkin aloittanut sen opettelemisen.

Peliin ei voi lähteä ilman kunnon ruokailua, joten tiedossa on jälleen käynti ABC:lle. Siellä meitä odottaa samat vanhat tutut ruoka-annokset, jotka suoraan sanottuna alkavat pikku hiljaa tympiä. Siksi ruokalistojen uudistus oli suuri ilouutinen porukallemme. Kaikki eivät kuitenkaan syö ABC:n ruokia, vaan ovat tuoneet mukanaan kotoa itse tehtyä ruokaa. Ruokailun jälkeen alkaa keskittyminen peliin. Käymme omien ketjujen kanssa läpi vapareita ja muita pelillisiä asioita sekä pidämme pienen jumppatauon vähän ennen pelipaikalle saapumista.

Pelin jälkeen matka jatkuu lähimmän ABC:n kautta joko seuraavalle pelipaikkakunnalle tai suoraan takaisin Ouluun. Matkaa saattaa olla vielä moniakin satoja kilometriä seuraavalle pelipaikkakunnalle, joten jotkut saattavat viihdyttää muita pelaajia huikeilla tanssiliikkeillään…

Viikonlopun toisen pelin jälkeen pelaajissa on havaittavissa jo pientä väsymystä ja pitkä kotimatka odottaa edessäpäin. Matkaa saattaa olla edessä jopa yhdeksän tuntia, joten perillä ollaan vasta seuraavan päivän puolella. Koska salibandyahan ei ole viikonlopun aikana juuri ollenkaan ohjelmassa ollut, voidaan pelit heti katsoa videolta linja-autossa läpi yhä uusien taaksepäin kelauksien ja tilanteiden tarkkailujen kera. Pelien kertauksien jälkeen alamme kaivaa tyynyt ja peitot esiin ja nukumme loppumatkan bussin ihanilla ja kapeilla penkeillä.

Vaikka kilometrejä on paljon, ABC: n ruuat samoja sekä ylihinnoiteltuja eivätkä bussin muhkuraiset penkit ole paras mahdollinen paikka nukkua, ovat pelireissut silti mukavia ja lisää joukkueen yhteistä aikaa. Sitä myötä myös joukkuehenki kohenee ja keskittyminen peliinkin on erilaista, kun on saanut olla pitkään ennen peliä joukkueen seurassa. Monet liigapelaajista pelaavat lisäksi myös tyttöjen sm-sarjassa, joten matkustamista kertyy heille entistä enemmän.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi salibandyn vuoksi?!