Kaisa Malmberg

Kaisa (oik.) vauhdissa Happeen paidassa kaudella 2007 - 2008. (kuva: Elise Syrjälä)

Syntymävuosi: 1979

Asuinpaikka: Laukaa (Respect-toimialue: Sisä-Suomi)

Oma urheilijan polku: Tie urheilijaksi alkoi noin 9-vuotiaana liittyessäni Oriveden Ponnistuksen E-junioreihin lentopallossa. Samoihin aikoihin harrastuksiini mukaan tuli myös ratsastus, jota harrastin lähes päivittäin yläkoulu- ja lukioikäisenä. Lentopalloharjoituksia oli noin 3 kertaa viikossa. Pääsin C-junioreissa mukaan aluejoukkueeseen, mikä oli ensimmäinen askel kohti oikeaa urheilijan asennetta.

Lentopallossa nousimme aikuisten sarjoissa junnujoukkueen voimin (vahvistettuna muutamalla kehäketulla) aina naisten 1-divisioonaan asti (junnupelien ohella). Jäin kuitenkin liian lyhyeksi (162cm), jotta olisin voinut nousta Suomen eliittiin lentopallossa (liberopelaajia ei vielä ollut silloin).

Vuonna 1998 muutin Jyväskylään ja laji vaihtui salibandyyn. Pelasin yhden kauden Happeessa 2.divisioonaa, jonka jälkeen pääsin mukaan liigajoukkueeseen. Koska salibandyurani on alkanut verrattain myöhään, vasta 19-vuotiaana, vahvuuteni alkuvuosina oli urheilutaustastani johtuen hyvä fysiikka. Minulla ei ollut juniorivuosina harjoiteltua teknistä osaamista, joten harjoittelin omatoimisesti tekniikkaa usean kerran viikossa ihan urani lopettamiseen asti. Pelasin liigassa yhteensä yhdeksän kautta, joista yksi jäi lähes kokonaan pelaamatta vaihto-opiskelun takia ja yksi loukkaantumisen takia.

Yksi tärkeä kausi urani varrella on kausi 04-05 Classicissa. Silloin opin, minkälainen vaatimustaso on huippujoukkueessa ja kuinka tärkeää on tehdä asiat harjoituksissa viimeisen päälle huolellisesti. Tämä kausi kantoi hedelmää varmasti koko loppu-urani ajan. Viimeisen huippusalibandykauteni pelasin Sveitsissä. Sitä edeltävänä kesänä selässäni diagnosoitiin välilevyrappeuma, jonka vuoksi osaltaan tein päätöksen urani lopettamisesta. Myös nilkat ovat kokeneet kovia urheilu-uran varrella ja niissä on nivelrikon oireita. Täysipainoinen huippu-urheilu ei olisi siis nilkkojenkaan vuoksi enää mahdollista.

Tällä hetkellä pelaan naisten mummosarjaa (N30) ja harrastan salibandyä noin kolme kertaa viikossa. Viime kaudella joukkueeni "Toivot" voitti SM-kultaa. Liikkuminen pelaamisen ohella on päivittäistä, koska siitä on huippu-urheiluvuosien myötä tullut elämäntapa. Olen pienen tauon jälkeen taas mukana Happeen naisten toiminnassa ja suunnittelen joukkueelle fysiikkatreenejä. Salibandy on minulle edelleen siis mukava harrastus; elämä ilman pelaamista tuntuisi oudolta.

Seurat: Happee, Classic, Red Ants Rychenberg (Sveitsi)

Maaottelut ja saavutukset salibandyssä: Maaottelut 19 (10+5). Runkosarjaottelut 152 (109+59). Suomen Cup -kulta 2002, EC-pronssi 2005, SM -hopea 2009, Sveitsin Cup -kulta 2010, Sveitsin hopea 2010. Kuukauden pelaaja (helmikuu 2008, tammikuu 2009), Veikkauspörssin voitto 2008.

Muut lajit ja saavutukset niissä: Lentopallon aluekulta -89 ja -91 (D-tytöt), aluejoukkuekulta -94 (C-tytöt) ja -95 (B-tytöt), aluepronssi -95 (B-tytöt). Lisäksi kasa tunnistamattomia mitaleja lentopallo-, yu- ja ratsatuskilpailuista. :)

Paras muisto salibandystä? Hyviä muistoja on paljon, mutta jos joku pitää valita, niis se on SM-hopea 2009. Tämä mitali ja kausi on kaikkein eniten lähellä sydäntäni, koska se oli palkinto usean vuoden työstä samojen ihmisten kanssa.

Parhaat muistot liittyvät siis myös tärkeisiin ihmisiin, joiden kanssa on elänyt ja kokenut urheilun riemun, mutta myös ne huonot hetket. Vanhat pelikaverit ovat edelleenkin läheisiä ystäviäni. :)