Keskustelu

Yski-IskäKiitos lahjoista25.12.2019 14:40
Kiitos Joulupukille antamistasi lahjoista. Kiitos myös niistä lahjoista ja lahjakkuudesta, mitä olet monien lajien urheilijoille antanut.

Olemme melkein maailman huipulla monessa urheilulajissa. Naisten ampumahiihdossa hiihdämme maailman parasta vauhtia, vain osumat tauluihin puuttuvat. Myös yhdistetyn miehemme kiitävät ladulla muita nopeammin, mutta hypyt mäessä jäävät muita lyhyemmiksi. Todennäköisesti mäkihyppääjämmekin menestyisivät ladulla, ja laskeminen sujuu hienosti aina hyppyrin nokalle asti, mutta ponnistus- ja lentovaiheessa on hieman haasteita. Suomalaiset suunnistajat käsittelevät karttaa ja kompassia yhtä hyvin ruotsalaiset ja norjalaiset kollegansa, mutta juostessa nähdään vain muiden kantapäitä.

Salibandyliiton vision mukaan Suomi on vuonna 2028 maailman paras salibandymaa. Tilanne on tällä hetkellä sama kuin monessa muussa lajissa: olemme melkein maailman huipulla. Tämä nähtiin viimeksi juuri pidetyissä naisten MM-kisoissa, kun hävisimme Sveitsille ja Ruotsille. Joku voi tietysti väittää, että kysymys oli vain yksittäisistä otteluista. Totuus on kuitenkin se, että emme ole Ruotsin tasolla, kun puhutaan naisten salibandysta, olipa mittarina sitten kansainvälinen menestys tai kansallinen sarjataso.

Visioon on siis matkaa. On toki vielä aikaakin, mutta ei tolkuttomasti. Jotain pitäisi tehdä.

Tontut ovat tarkkailleet tilannetta. Pukki on antanut riittävästi lahjoja ja lahjakkuutta monille kilteille salibandytytöille. Varsin moni tonttu on kuitenkin sitä mieltä, että maajoukkuepelaajiemme fysiikka ei ole sillä tasolla, että voitaisiin kiistatta olla maailman parhaita. Joidenkin tonttujen mielestä MM-kisojen Sveitsi-peli oli tästä hyvä esimerkki.

Eräs maajoukkuetoimintaa seurannut tonttu kuiskii, että kun mittarina ovat nopeus (5m, 20m), ketteryys, hyppy (keppi, 20 kg, 40 kg) ja kestävyys (peep-testi), eivät tulokset ole sillä tasolla mitä pitäisi. Nämä ovat tietysti vain yksittäisiä mittareita, mutta antavat kuitenkin hyvin osviittaa siitä, millä tasolla on fyysinen suorituskyky,

Toinen tonttu on sitä mieltä, että on liian myöhäistä korjata näitä asioita siinä vaiheessa, kun ollaan jo aikuisiässä. Hänen mielestään näihin asioihin pitäisi puuttua vahvemmin jo juniori-iässä.
Yksi tonttu on seurannut FBA-toimintaa tiiviisti. Siellä kerätään iso määrä dataa tyttöjen fyysisistä ominaisuuksista. Hänen mielestään haasteena on se, että tietoa ei käytetä yksilöllisesti hyväksi pelaajien ominaisuuksien kehittämiseen.

Varmasti kaikilla valtakunnallisissa sarjoissa pelaavilla joukkueilla on fysiikkaohjelma, ja todennäköisesti myös fysiikkavalmentaja.
Ongelma on se, että kaikki tytöt tekevät samoja harjoitteita, joissa ei ole millään tavalla huomioitu yksilöllistä tilannetta. Otan pelkistetyn esimerkin tuntemastani pelaajasta, joka on ponnistus- ja nopeustestissä joukkueensa hännillä, ja vastaavasti peep-testissä joukkueensa paras. Silti hän jauhaa muun ryhmän mukana samoja aerobisia kestävyyslenkkejä, vaikka hänen fysiikkaohjelmansa pitäisi rakentua aivan eri tavalla.

Useimmat fysiikkavalmentajat tunnistavat nuoren urheilijan herkkyyskaudet, ja pyrkivät rakentamaan joukkueen harjoitteet herkkyyskaudet huomioiden. Tämä ei kuitenkaan riitä. Yksilölliset erot kasvussa ja kehityksessä ovat erittäin suuria, ja harjoittelussa pitäisikin ottaa huomioon pelaajan biologinen ikä. Biologisen iän määrittämiseksi on kehitetty useita menetelmiä, mutta asia voidaan yksinkertaisesti toteuttaa pituuskasvun seurannalla ja kasvupyrähdyksen huippuvaiheen määrittämisellä. Fysiikkavalmentajalla pitäisi olla tieto jokaisen pelaajan kypsyysasteesta, jotta pelaajalle voidaan laatia yksilöllinen harjoitteluohjelma, tai pelaaja ainakin osataan sijoittaa harjoittelemaan sopivassa ryhmässä.

Tonttujen mielestä Eerikkilässä FBA-pelaajista kerättävä testidata pitäisi siis paremmin hyödyntää. Tulosten perusteella pitäisi määrittää pelaajan fyysiset vahvuudet ja kehittämiskohteet. Tältä pohjalta pitäisi määrittää pelaajan yksilöllinen tavoitekortti, jossa määriteltäisiin ne tavoitteet, joita hänen tulisi seuraavan 12 kk:n aikana harjoittelussaan saavuttaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi, seuran fysiikkavalmentajan pitäisi laatia yksilöllinen fysiikkaohjelma, jossa olisi huomioitu pelaajan fyysiset vahvuudet ja heikkoudet, sekä pelaajan biologinen ikä. Aina parempi, jos tavoitekorttiin kirjattaisiin muitakin asioita, esimerkiksi lajitaidolliset vahvuudet sekä kehitysalueet, johon pelaajan olisi harjoittelussaan paneuduttava. Näiden asioiden kehittäminen olisi tietysti lajivalmentajan vastuulla.

Harjoittelun tuloksia pitäisi tietysti mitata säännöllisesti. Oleellista olisi reagoida nopeasti ja yksilöllisesti, jos tulokset eivät etene oikeaan suuntaan. Mainitsin jo aiemmin esimerkkipelaajan, jonka kestävyysominaisuudet ovat joukkueen kärkitasoa, mutta nopeus- ja voimaominaisuudet ovat alle joukkueen keskiarvon. Elokuun FBA-tapahtumassa hänen nopeustestituloksensa heikkenivät keväästä -4-10 %! Samaan aikaan ketteryys- ja kestävyystulokset olivat parantuneet. On siis täysin ilmeistä, että hänen harjoittelunsa rakenne ei ole ollut oikea, mutta vielä pahempaa on se, että valmennus ei ole millään tavalla reagoinut näihin tuloksiin, vaikka tilanne olisi vaatinut selvää reagointia harjoittelun rakenteeseen. On siis todennäköistä, jos pelaajaura jatkuu, että kyseisen pelaajan saapuessa aikuisikään hän ei ole onnistunut kehittämään fyysisiä ominaisuuksiaan sellaisiksi, mitä huippupelaajalta vaadittaisiin. Täydellistä tonttuilua siis! Riittävän yksilöllisen valmennuksen puute on suurin este sille, että Suomessa ei ole fyysisesti riittävän lahjakkaita pelaajia kansainväliselle huipputasolle. Puutteet huomataan liiga- tai maajoukkuetasolla, mutta silloin on liian myöhäistä.

"Ei riitä aika", "resurssipula" sanoo vastuuvalmentaja. "Bullshit" huutavat tontut. Resurssipula on monille yritysmaailmastakin tuttu argumentti tilanteessa, jossa ei oikeasti haluta tai jakseta tehdä muutosta, eikä kehitytä. Jos halutaan muutosta, pitää olla tahtoa ja tekoja. Menestyvät organisaatiot ovat juuri niitä, jotka ovat valmiita kehittämään joukkojensa kompetenssivajeita, jotta matka kohti haluttuja tavoitteita onnistuu.

Tonttujen mielestä ei ole kysymys mistään rakettitieteestä. Meillä on dataa käytännössä kaikista lahjakkaista pelaajista. Tarvitaan jo juniori-iässä yksilölliset tavoitteet, toimenpiteet ja seuranta. Jos joukkueessa on 20 pelaajaa, ei välttämättä tarvita 20 erilaista harjoitusohjelmaa. Saattaisi hyvinkin riittää, jos joukkueella olisi 3-4 erilaista painotettua ohjelmaa, joista yksi olisi kestävyyspainotteinen, yksi nopeuspainotteinen jne. Jokainen tyttö pitäisi sijoittaa biologisen ikänsä ja fyysisten tulostensa mukaisesti harjoittelemaan hänelle sopivaan ryhmään.

Ei ole tontuillekaan yllätys, että jääkiekko on laji, missä yksilöllinen fysiikkavalmennus on viety pisimmälle. Jalkapallossakin on otettu harppauksia asiassa, ja monet nuoret lahjakkuudet ovat turvautuneet yksilövalmentajiin noustakseen lajin huipulle. Salibandyn lajikulttuuri on nuori, ja on helppo vedota siihen, laittaa pää pensaaseen, ja olla ottamatta niitä rohkeita askeleita, jotka veisivät lajia eteenpäin. Hienointa olisi, jos pystyttäisiin viemään lajin kaikkia lahjakkuuksia (FBA) järjestelmällisen yksilöllisen kehittämisen tielle.

Arvoisa Joulupukki, kiitos antamistasi lahjoista. Olemme melkein maailman huipulla. Anna meille viisautta ja tarmoa käyttää antamisia lahjoja niin, että pääsemme sinne.

-R-Re: Kiitos lahjoista25.12.2019 20:44
Yski-iskälle,

Olen kanssasi 110% samaa mieltä. Olen seurannut FBA toiminnan kautta fysiikkatestien tuloksia ja jäänyt juuri kaipaamaan tuota yksilöllistä ohjausta pelaajan heikkouksien parantamiseksi. Voin olla toki väärässäkin, todennäköisesti olenkin, mutta pelaaja ei saa mukaansa mitään harjoitusohjelmaa millä, testien heikkoja kohtia voisi parantaa. Tämän ei tarvitsisi olla aivan yksilöllinen mutta sellainen, jolla esim. näitä,tuloksia voisi parantaa. Jos seuraavassa tapahtumassa tulokset olisivat parantuneet tiedettäisiin olevan oikealla tiellä ja valita taas mahdollisesti pelaajan se ? heikoin lenkki?. Sitä siis odotellessa.

Mutta hienosti taas kirjoitettu, suuret kiitokset.

Sumea VisioAjatuksia taasen26.12.2019 11:32
Salibandyn lajianalyysejä on tehty muutamia ja mielestäni kaikissa on samoja, hyviä huomioita. Itse olen viimeksi näistä lueskellut Janne Kainulaisen (2013) analyysin. Seuraavaksi lukulistallani on Salibandyn lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi naisilla, jonka on niin ikään Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella kirjoittanut seminaarityönään Roosa Virtanen (2019)

"Salibandyn fyysisessä suorituskyvyssä on omat ominaispiirteet. Salibandyn harjoittelu
koostuu voima-, nopeus-, kestävyys-, nopeuskestävyys- sekä ketteryysharjoituksista.
Salibandyä voidaan pitää nopeuskestävyyslajina, jonka tehojaksot ovat alle minuutin
pituisia ja ne koostuvat pääosin useista alaktisista intervallisuorituksista. Intervallityön
aikana tarvitaan myös aerobisia kestävyysominaisuuksia. (Hokka, 2001.) Energiatuoton
kannalta lyhytkestoisissa suorituksissa ratkaisevaa on anerobinen energiantuottonopeus
ja suorituksen pidentyessä myös anaerobinen talous ja maksimaalinen anaerobinen
energiantuottokyky. (Nummela, 2007.) Nopeus on salibandyssä ratkaisevassa roolissa.
Salibandyssä liikettä hallitsevat reaktio- ja räjähtävä nopeus (Hokka, 2001.)"
Lähde: Salibandyn lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi (Janne Kainulainen, Valmentajaseminaarityö, LBIA016, Kevät 2013, Jyväskylän yliopisto)


Näissä seminaarityöissä on puhuttu paljon fyysisistä ominaisuuksista (nopeuskestävyyslaji):
01. Voimaharjoittelu (molemmat seminaarityöt)
02. Nopeusharjoittelu (molemmat seminaarityöt)
03. Kestävyysharjoittelu (molemmat seminaarityöt)
04. Nopeuskestävyysharjoittelu (molemmat seminaarityöt)
05. Ketteryysharjoittelu (Janne)
06. Liikkuvuuden harjoittaminen (Roosa)

Mitään varsinaista meta-analyysiä en ole itse valmentajana (vielä) tehnyt, mutta kun tämän eteen on nähty vaivaa, niin on hienoa, että nämä ovat avoimesti luettavissa kaikilla valmentajilla. Näistä saa paljon myös taustatietoa (oli sitten samaa mieltä tai eri mieltä) testausmenetelmistä: Voimaominaisuuksissa naisilla on varsinkin Roosan seminaarityössä puhuttu pelaajien testaamisesta kauden aikana. (ennen runkosarjan alkua, runkosarjan puolessa välissä sekä runkosarjan loppupuolella. Voimatesteinä oli isometrinen maiksimivoima jalkaprässissä, penkkipunnerruksessa, vartalon ojennuksessa ja vartalon koukistuksessa. Nopeusvoimaa mitattiin staattisella hypyllä, kevennyskypyllä sekä 5-loikkatestillä.

Kuten aikaisemmin täällä on mainittu, niin FBA-Maajoukkuetiellä tulee paljon tietoa testauksista ja tuloksista, näiden parantamisesta ja heikkenemisestä. Pelaaja kamppailee varmasti testitulosten kanssa, osaan löytyy looginen selitys, osaan niinkään ehkä ei.

Kymysys kuuluukin, kenelle fyysisten ominaisuuksien kehittäminen kuuluisi:
a. FBA Maajoukkuetie valmentajalle?
b. Seuravalmentajalle
c. Pelaajalle itselleen (+ vanhemmat)

Nyt tuntuu että monessa paikassa se on c. joka on aika vaikea yhtälö. Toisaalta FBA Maajoukkuetie-valmennus voi antaa ideoita ja vinkkejä, mutta ei voi "polkaista seuravalmentajan" varpaille, jos seurassa onkin jokin tietty linja. Ne joukkueet joissa on pelaajasentrinen (pelaajakeskeinen) valmennuslinja, niissä voidaan varmaan nähdä pelaaja yksilönä. Siellä missä puolestaan on joukkuepeli keskiössä (tai joku muu), niin mennään varmaan joukkueen keskiarvo edellä. Sinne ei tuskin mikään pysty viemään mitään yksilöllistä, vaikka kuka toisin väittää.

Mutta kuten tiedetään, ei lajin osalta ole kovin vaikea ajatella, mitkä meidän lajimme vaatiumukset ovat. Jokainen voi googletella lajianalyysit käytännössä monestakin eri lajista.

Hyvä keskustelun avaus. Tällä siis yksi näistä seuratontuista. Itse katson asiaa läheltä B-tyttöjen kilpaurheilua, joten tunnistan nämä kaikki aikaisempien kirjoittajien nostamat haasteet ja jonkin verran samojen asioiden kanssa kyllä tuskailen itsekin. Kiitos keskustelun avauksesta ja rakentavista kommenteista. On kiva lukea lisää!



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: