Riikka Turunen (os. Lappi)

"Hedi" tuulettaa MM-hopeaa vuonna 1997 (Hedi vasemmassa yläkulmassa) (kuva: SSBL:n arkisto)

Syntymävuosi: 1975

Asuinpaikka: Joensuu (Respect-toimialue Itä-Suomi)

Oma urheilijan polku: Aloitin isäni innostama hiihtämisen 12-vuotiaana muiden korttelin tyttöjen kanssa. Lajin parissa hurahti nelisen vuotta aktiivisemmin ilman isompaa menestystä. Pikkuhiljaa kuvioihin tuli mukaan kesäisin yleisurheilu, joka lopulta syrjäytti hiihdon kokonaan. Rakkain lajini oli 800m, jossa voitin 14-vuotiaana TUL:n SM-hopeaa ja viestissä muutaman muunkin SM-mitalin. Juoksin myös pikamatkoja, aitoja, maastoa, 3000m - lähes kaikkia matkoja siis. Jokusen kerran hyppäsin kolmiloikkaa ja heitin kiekkoakin ja piirikunnallisissa osallistuin aina innolla lähes kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin lajeihin seiskaottelusta lähtien. :) Hiihdon ja yleisurheilun ohella kävin pari vuotta uimaseurassa. Kolmen lajin päällekkäinen harrastaminen alkoi lopulta käydä enemmän kuin työstä, joten päätin keskittyä yleisurheiluun. Olin mukana TUL:n valtakunnallisessa Kohti huippua valmennusryhmässä, jolloin sain kunnian tutustua mm. Anne-Mari Sandelliin. Kunnes täysikäisyyden kynnyksellä juoksukehityksen junnatessa...

...osallistuin Joensuun Yhteiskoulun Lukion joukkueessa koulujen väliseen sählyturnaukseen. Lähdin mukaan silkasta uteliaisuudesta, mutta pian huomasin olevani mukana Josban A-junnujen treeneissä! Tähän "syyllinen" on yksi parhaista säbäystävistäni edelleen, Turpeisen Jona, joka houkutteli mukaan useita muitakin pelaajia eri kouluilta. Valmentajanamme toimi mm. MM -99 All Stars ja turnauksen PARHAANA palkittu pelaaja Anna-Maija "Mandy" Keränen. Muistan kirkkaasti, kun ilmoitin puhelimella silloiselle yleisurheiluvalmentajalleni, että nyt saa muuten urheilukentät jäädä ja laji vaihtuu salibandyyn. Hän toivotti onnea. Ja sitä tarvittiinkin 10-vuotisella säbän aktiiviurallani!

Alussa pelasin siis Josban A-junnuissa, mutta pikkuhiljaa näytöt alkoivat riittää naisporukan mukaan pääsemiseen. Treenausinto oli jotain hirmuista, kun tavoite oli kirkkaana silmissä ja Muukkosen Mika piiskasi harjoittelemaan :) Lepopäivät jäivät vähiin ja tulostakin alkoi tulla. Alkuvuosien ja ehkä koko urani hienoin saavutus oli A-tyttöjunnujen SM-kulta v.-94!!! Samana vuonna voitimme vielä naisissakin SM-pronssia. Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä eikä seuraavan kauden tavoitetta kauaa tarvinnut miettiä. Koitimme kovasti voittaa seuraavat kolme kautta SM-kultaa, mutta kun ei niin ei. Hopee ei oo häpee... Vaikka edelleen nyrppii ja itkuiset muistot hiipivät mieleen.

SM-menestysvuosien rinnalla edustin Suomi-paidassa maajoukkueen mukana yhteensä 27 ottelussa. Ensimmäisistä koitoksista ei juuri mielikuvia ole, onneksi edes jotain kuvamateriaalia EM-pronssikisoista v-95 Sveitsistä. Sinä vuonna minut nimettiin myös kauden tyttöjunnuksi. Pari vuotta myöhemmin MM-kotikisat Ahvenanmaalla olivat itselleni parhaat kisat. Loppuhuipennuksen pilasi kuitenkin 5min ennen finaalimatsin alkua nyrjähtänyt nilkkani, joka esti pelaamiseni. Alkujärkytyksestä toivuttuani olin kuitenkin jo pian muita kannustamassa vaihtopenkillä, tuloksena MM-hopeaa. Ruotsi ei vielä sillä kertaa ollut nujerrettavissa...

Urani kruunu antoi vielä pari vuotta odottaa itseään. Vuonna -99 olin vielä kerran mukana MM-mittelöissä ja se tarina onkin sitten Suomen palloilunaisten historiaa! Voitimme MM-kultaa ja vieläpä rakkaan vihollisemme Ruotsin maaperällä. Tunne oli mahtava! Vielä kun rinnalla oli monia todella hyviä pelikavereita Josbasta ja aina niin rakkaista vihollisjoukkueistammekin ympäri Suomea. Ja valmentajana tuttuakin tutumpi Mika Muukkonen.

SM-hopeitten jälkeen tuli vielä pari SM-pronssia vuosina -98 ja -00, ennen kuin päätin jättää SM-kaukalot ja maajoukkueen v.2000. Kaksi kautta ykkösdivarissa vielä ja sitten todellinen ja tarpeellinen tauko. Mieli teki kuitenkin vielä koittaa ja tein "come backin" II -divariin viisi vuotta myöhemmin. Väliin oli mahtunut kaksi "todellista urheilusuoritusta" eli vanhempien lasten syntymät. Ja kun kuopus ilmoitteli tulostaan, oli taas aika jättää kaukalot vähäksi aikaa. Muttei tälläkään kertaa lopullisesti... Tein toisen come backin viime kaudelle, kun osallistuimme Joensuun Vauhtihirmujen (JVH) kanssa ikänaisten 35-v sarjaan. Keväällä kaulaamme ripustettiin pronssiset SM-mitalit. Ensi talvena tämä saanee jatkoa, jos suunnitelmani toteutuvat. Eihän NÄIN rakasta lajia voi ihan heti jättää :)

Seurat: Josba, TuuU ja JVH

Maaottelut ja saavutukset salibandyssä: Maaotteluita 27 (5+5). EM-pronssia -95, MM-hopeaa -97 ja MM- kultaa -99, A-junnujen SM-kulta, 3 naisten SM-pronssia ja 3 SM-hopeaa, ikänaisten 35v pronssi.

Muut lajit ja saavutukset niissä:
hiihto, uinti, yleisurheilu (800m TUL:n SM-hopeaa 14-vuotiaana).

Paras muisto salibandystä? A-junnujen SM-kulta, kun myö landelaiset kaadettiin vihdoin Etelä-Suomen Tapanilan Erän hirmut :) :) :)

Maailmanmestarit vuonna 1999. Riikka toinen oikealta. Ympärillä joukkuekaverit vasemmalta oikealle: Kati Suomela, Anne Averio ja Anna-Maija Keränen. (kuva: pelaajan oma arkisto)